Kuonan Metsästysseuran logo
Etusivu
Metsästys-
lainsäädäntö
Metsästys-
laki
Metsästys-
asetus
Ampumakoe
Asetus metsäkauris-
saaliin
ilmoittamisesta

Metsästyslainsäädäntö

 

Metsästysasetus 12.7.1993/666

Maa- ja metsätalousministerin esittelystä säädetään 28 päivänä kesäkuuta 1993 annetun metsästyslain (615/93) sekä riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta samana päivänä annetun lain (616/93) 4 ja 7 §:n nojalla:

1 § (19.7.2001/664)
Muun kuin hirvieläimen pyyntilupa

Metsästyslain (615/1993) 10 §:n 2 momentissa tarkoitettu pyyntilupa on saatava:

1) euroopanmajavan, itämeren norpan ja hallin metsästykseen;

2) peltopyyn metsästykseen muualla kuin Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Pohjanmaan, Ruotsinkielisen Pohjanmaan ja Oulun riistanhoitopiirien alueella;

3) 27–29 §:ssä tarkoitettuun metsästykseen; sekä

4) suden metsästykseen poronhoitoalueella.

Pyyntiluvan myöntää riistanhoitopiiri.

2 §
Pyyntiluvan hakemisen ja myöntämisen edellytykset

Edellä 1 §:ssä tarkoitettua pyyntilupaa haetaan kirjallisesti siltä riistanhoitopiiriltä, jonka alueeseen pääosa lupahakemuksessa tarkoitetusta metsästysalueesta kuuluu.

Pyyntiluvan myöntämisen edellytyksenä on, että asianomaisen riistaeläimen kanta on alueella elinvoimainen eikä metsästys haittaa suotuisan suojelutason säilyttämistä. Pyyntilupa myönnetään enintään haetulle riistaeläinten määrälle. Jos kannan tarkoituksenmukainen hoitaminen sekä metsästyksen tasapuolinen ja tarkoituksenmukainen järjestäminen edellyttää, voidaan pyydettävien eläinten määrää vähentää haetusta. Pyyntilupaa myönnettäessä on otettava huomioon, että kyseisten eläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla. (27.11.1998/869)

Maa- ja metsätalousministeriö voi tarvittaessa antaa määräyksiä pyyntilupien nojalla sallittavan metsästyksen rajoittamisesta, pyyntiluvan myöntämisen edellytyksistä, pyyntiluvan myöntämisessä noudatettavasta menettelystä sekä sallittua metsästystä koskevasta selvityksestä. (27.11.1998/869)

3 §
Pyyntilupahakemukseen liitettävät selvitykset

Edellä tarkoitettuun pyyntilupahakemukseen on liitettävä selvitys siitä, millä alueella ja minä ajankohtana lupahakemuksessa tarkoitettua riistaeläintä on tarkoitus metsästää. Lisäksi hakijan on toimitettava riistanhoitopiirille selvitys lupahakemuksessa tarkoitetun riistaeläimen kannan suuruudesta alueella, jos riistanhoitopiiri sitä vaatii. Riistanhoitopiirin vaatimuksesta pyyntiluvan hakijan on esitettävä selvitys metsästysoikeudestaan alueella, jota hakemus koskee.

4 §
Pyyntilupaan otettavat määräykset

Myönnetyssä pyyntiluvassa on mainittava alue, jota pyyntilupa koskee, sekä pyydettävien eläinten lukumäärä. Erityisestä syystä voidaan luvassa asettaa pyyntitapaa koskevia rajoituksia sekä ottaa lupaan pyydettävien eläinten ikää ja sukupuolta koskevia määräyksiä.

Myönnetty pyyntilupa on voimassa enintään vuoden myöntämisajankohdasta lukien.

5 § (27.11.1998/869)
Karhun kiintiömetsästys

Karhun metsästyksessä poronhoitoalueella on noudatettava maa- ja metsätalousministeriön itäiselle poronhoitoalueelle (Utsjoen, Inarin, Sodankylän, Pelkosenniemen, Savukosken, Sallan, Kuusamon ja Suomussalmen kuntien alueet) sekä läntiselle poronhoitoalueelle (muu kuin itäiseen poronhoitoalueeseen kuuluva poronhoitoalue) määräämiä kiintiöitä. Näillä alueilla metsästyksessä tapetusta karhusta on välittömästi ilmoitettava Lapin riistanhoitopiirille. Kiintiön tultua täyteen Lapin riistanhoitopiirin on määrättävä karhunmetsästys alueella lopetettavaksi. Lapin riistanhoitopiirin määräyksestä on tiedotettava riittävän tehokkaasti. Metsästyksen lopettamisen katsotaan tulleen metsästäjien tietoon kolmen päivän kuluessa määräyksen antamisesta.

6 §
Hirvieläinten pyyntilupa

Hirvieläimen pyyntilupaa tarkoittava hakemus on tehtävä kirjallisesti ja siihen on liitettävä kartta lupahakemuksessa tarkoitetusta alueesta ja selvitys alueen pinta-alasta.

Riistanhoitopiirin vaatimuksesta hakijan on tarvittaessa liitettävä hakemukseen luettelo niistä kiinteistörekisterin tai maarekisterin yksiköistä tai niiden osista, joiden alueella hirvieläimen metsästys tapahtuu, taikka metsästysoikeuden osoittamiseksi tarvittavat asiakirjat.

Jos pyyntilupahakemus koskee hirvieläimen metsästämistä metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulla alueella ja metsästysalueeseen sisältyvien valtion omistamien alueiden pinta-ala on yli 1 000 hehtaaria, hakemukseen on liitettävä alustava ilmoitus metsästykseen ampujina osallistuvista ja heidän vakinaisista asuinpaikoistaan sekä heidän muista hirvieläimen metsästysmahdollisuuksistaan. (15.3.2001/224)

7 §
Hirvieläinten pyyntilupaan otettavat määräykset

Yhden hirvieläimen pyyntilupa oikeuttaa kaatamaan yhden aikuisen eläimen tai kaksi vasaa. Lupaan voidaan ottaa tarkempia määräyksiä kaadettavien hirvieläinten iästä tai sukupuolesta, jos se on tarpeen hirvieläinkannan tarkoituksenmukaisen hoidon kannalta.

Vasalla tarkoitetaan vuotta nuorempaa hirvieläintä.

8 §
Hirvieläinten pyyntiluvan hakeminen ja käsittely

Hirvieläimen pyyntilupaa koskeva hakemus on toimitettava viimeistään 30 päivänä huhtikuuta sille riistanhoitoyhdistykselle, jonka toimialueeseen pääosa lupahakemuksessa tarkoitetusta metsästysalueesta kuuluu.

Riistanhoitoyhdistyksen tulee viimeistään 15 päivänä toukokuuta toimittaa hakemusasiakirjat ja oma lausuntonsa riistanhoitopiirille.

Riistanhoitopiirin tulee ratkaista hakemukset viimeistään 10 päivänä elokuuta ja toimittaa päätökset viipymättä hakijoille.

Hirvieläimen pyyntilupa on voimassa metsästysvuoden kerrallaan.

9 §
Pyyntilupaan liittyvä ilmoitusvelvollisuus

Luvan saajan on ilmoitettava riistanhoitoyhdistykselle pyyntiluvan nojalla tapahtuneen metsästyksen tuloksesta. Ilmoitus on tehtävä seitsemän päivän kuluessa pyyntiluvassa mainittujen eläinten tultua pyydetyiksi taikka, jos eläimiä on jäänyt pyydystämättä, seitsemän päivän kuluessa rauhoitusajan alkamisesta. Vastaavat tiedot suden, karhun, saukon ja ilveksen osalta on luvan saajan kuitenkin ilmoitettava suoraan riistanhoitopiirille ensimmäisenä arkipäivänä siitä, kun luvassa tarkoitettu eläin on tullut pyydetyksi. (19.7.2001/664)

Ilmoituksessa on mainittava pyydystettyjen eläinten määrä ja pyyntipaikka. Hirvieläinten osalta on lisäksi ilmoitettava pyydystettyjen aikuisten hirvieläinten ja vasojen lukumäärä, niiden sukupuoli sekä pyyntiajankohta. Ilmoitukseen on myös liitettävä tosite kaatolupamaksun suorittamisesta.

Riistanhoitoyhdistyksen on toimitettava sille annetut edellä tarkoitetut tiedot riistanhoitopiirille 14 vuorokauden kuluessa asianomaista riistaeläintä koskevan rauhoitusajan alkamisesta. Riistanhoitopiirin tulee vuosittain toimittaa maa- ja metsätalousministeriölle yhdistelmä myönnettyjen pyyntilupien sekä niiden nojalla saaliiksi saatujen eläinten määrästä. Riistanhoitopiirin on lisäksi toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle 2 momentissa tarkoitetut tiedot suden, karhun, saukon ja ilveksen osalta seitsemän päivän kuluessa eläimen pyynnistä. (19.7.2001/664)

10 §
Rautojen ja ansojen käyttäminen

Rautoja saa käyttää majavien, piisamin, tarhatun naalin, ketun, supikoiran, kärpän, minkin, hillerin, näädän, mäyrän ja saukon metsästykseen sekä rauhoittamattomiin eläimiin kuuluvien nisäkkäiden pyydystämiseen. Riistaeläinten pyydystämiseen tarkoitettujen rautojen on oltava sellaiset, että eläin joutuu menemään rautojen lävitse ja että ne eläimen kokoon nähden riittävällä iskuvoimalla aiheuttavat niihin joutuneen eläimen välittömän kuoleman. Rautojen läpimitta saa olla enintään 30 senttimetriä.

Ansoja saa käyttää riekon ja kiirunan pyyntiin Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa.

11 §
Loukun ja jalkanarun käyttäminen

Elävänä pyytävää loukkua tai muuta vastaavaa pyyntilaitetta saa käyttää ilveksen, majavien, piisamin, tarhatun naalin, ketun, supikoiran, kärpän, minkin, hillerin, näädän, mäyrän, saukon, itämeren norpan ja hallin sekä rauhoittamattomien eläinten pyydystämiseen. Riistanhoitopiirin luvalla tällaista laitetta saadaan käyttää muunkin eläimen pyydystämiseen riistanhoitoa varten. Loukun ja muun pyyntilaitteen on oltava sellainen, että eläin mahtuu siinä seisomaan ja makaamaan luonnollisessa asennossa, ja rakenteeltaan sellainen, että eläin ei voi vahingoittaa itseään. (17.11.1995/1289)

Jalkanarua saa käyttää ketun pyydystämiseen maaston ollessa lumipeitteinen. Jalkanarun silmukan halkaisijan tulee lauenneena olla vähintään 30 millimetriä.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun pyyntilaitteen käyttäminen on järjestettävä siten, että ainakin kerran vuorokaudessa voidaan todeta, onko eläin mennyt pyyntilaitteeseen.

12 §
Koiran käyttö hirvieläinten metsästyksessä

Hirvieläinten metsästyksessä ei saa käyttää kytkemättömänä sellaista ajavaa koiraa, jonka säkäkorkeus on yli 28 senttimetriä.

Metsäkauriin metsästyksessä saa käyttää 1 momentin mukaan sallittua koiraa vain syyskuun viimeisestä lauantaista 31 päivään tammikuuta saakka. (22.6.2005/440)

13 §
Karhun metsästykseen liittyvät rajoitukset

Karhua ei saa ajaa pesästä eikä ampua pesältä tai haaskalta taikka sellaiselta pellolta, jolta satoa ei ole korjattu. Karhun metsästyksessä ei myöskään saa käyttää apuna ravintoon liittyvää houkutinta.

14 §
Valonlähteen käyttäminen

Keinotekoista valonlähdettä saa käyttää haavoittunutta tai jalkanarussa olevaa eläintä jäljittäessä ja lopetettaessa sekä loukussa olevaa eläintä lopetettaessa.

14 a § (27.11.1998/869)
Ääntä synnyttävän koneellisen laitteen käyttäminen

Sen lisäksi, mitä metsästyslain 33 §:n 2 momentissa säädetään, ääntä synnyttävää koneellista laitetta ei saa käyttää apuna muidenkaan riistalintujen, metsäjäniksen, euroopanmajavan, suden, karhun, hillerin, saukon, näädän, ilveksen, itämeren norpan, kirjohylkeen eikä hallin metsästyksessä eikä myöskään rauhoittamattomien lintujen pyydystämisessä tai tappamisessa.

Jos vahingon estämiseksi on tarpeen eikä ole muuta tyydyttävää ratkaisua vahingon estämiseksi, riistanhoitopiiri voi antaa luvan ääntä synnyttävän koneellisen laitteen käyttämiseen rauhoittamattomien lintujen pyydystämiseen tai tappamiseen.

15 §
Myrkyn käyttäminen rauhoittamattomien eläinten pyynnissä

Rottien, hiirien ja myyrien tappamiseen saa käyttää myrkkyä ja myrkytettyä syöttiä vain rakennuksessa, pihapiirissä, puutarhassa, turkistarhassa, kaatopaikalla ja kalanviljelylaitoksessa. Myrkyt ja myrkytetyt syötit on asetettava siten, että ne eivät aiheuta vaaraa ihmisille tai muille eläimille.

16 §
Yleiset ampuma-asevaatimukset

Riistaeläimen ampumiseen käytettävän rihlatun luotiaseen luodin osumaenergian on piipun suusta mitattuna oltava vähintään 150 joulea (E 0 > 150 J).

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, on:

1) jos asetta käytetään ketun, tarhatun naalin, mäyrän, saukon, supikoiran, pesukarhun, rämemajavan, metsäjäniksen, rusakon, villikanin, metson, teeren tai hanhen ampumiseen, patruunan luodin painon oltava vähintään 2,5 grammaa ja osumaenergian 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 200 joulea (E 100 > 200 J); (19.7.2001/664)

2) jos asetta käytetään metsäkauriin, hylkeen, suden, ilveksen, ahman, majavan tai muflonin ampumiseen, patruunan luodin painon oltava vähintään 3,2 grammaa ja osumaenergian 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 800 joulea (E 100 > 800 J);

3) jos asetta käytetään valkohäntäpeuran, saksanhirven, metsäpeuran, kuusipeuran, japaninpeuran tai villisian ampumiseen, patruunan luodin painon oltava vähintään 6 grammaa ja osumaenergian 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 2 000 joulea (E 100 > 2 000 J) tai, luodin painon ollessa vähintään 8 grammaa, osumaenergian vastaavalla tavalla mitattuna vähintään 1 700 joulea (E 100 > 1 700 J); ja (31.1.1994/81)

4) jos asetta käytetään hirven tai karhun ampumiseen, patruunan luodin painon oltava vähintään 9 grammaa ja osumaenergian 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 2 700 joulea (E 100 > 2 700 J) tai, milloin luodin paino on vähintään 10 grammaa, osumaenergian vastaavalla tavalla mitattuna vähintään 2 000 joulea (E 100 > 2 000 J).

Edellä 2 momentin 3 ja 4 kohdassa mainittujen eläinten ampumiseen ei saa käyttää kokovaippaista luotia.

Käsiasetta ei saa käyttää metsästyksessä.

Itselataavaa asetta, jonka lippaaseen mahtuu enemmän kuin kaksi patruunaa, ei saa käyttää riistalintujen, metsäjäniksen, euroopanmajavan, suden, karhun, hillerin, saukon, näädän, ilveksen, itämeren norpan, kirjohylkeen, hallin eikä rauhoittamattomien lintujen ampumiseen. (27.11.1998/869)

17 §
Haulikon kaliiperi

Riistaeläimen ampumiseen käytettävän haulikon kaliiperin on oltava 10–20. Pienempikaliiperista haulikkoa saa kuitenkin käyttää piisamin, oravan, kärpän, riekon, kiirunan, pyyn, peltopyyn, lehtokurpan ja sepelkyyhkyn ampumiseen, ei kuitenkaan haulikkoa, jonka kaliiperi on pienempi kuin 36.

18 §
Haulikkoa koskevat rajoitukset

Haulipatruunalla ladatulla haulikolla ei saa ampua hirveä, valkohäntäpeuraa, saksanhirveä, metsäpeuraa, kuusipeuraa, japaninpeuraa, karhua, villisikaa, hyljettä tai muflonia. (21.12.2000/1206)

Haulikkoa varten valmistettua luotia ei saa käyttää hirven eikä karhun ampumiseen.

19 §
Poikkeussäännös aseita koskevista kielloista

Sen estämättä, mitä edellä säädetään, saa luolassa, loukussa tai muutoin vastaavissa olosuhteissa olevan eläimen sekä haavoittuneen tai loukkaantuneen eläimen ampumiseen käyttää tarkoitukseen sopivaa ampuma-asetta.

20 §
Jousiasetta koskevat yleiset vaatimukset

Jousiasetta saa käyttää vain villikanin, metsäjäniksen, rusakon, oravan, euroopanmajavan, kanadanmajavan, piisamin, rämemajavan, tarhatun naalin, ketun, supikoiran, pesukarhun, mäyrän, kärpän, hillerin, näädän, minkin ja metsäkauriin sekä riistaeläimiin kuuluvien lintujen samoin kuin rauhoittamattomien eläinten ampumiseen. (15.3.2001/224)

Riistaeläimen ampumiseen saa käyttää vain sellaista jousiasetta, jonka jännittämiseen tarvittava voima on vähintään 180 newtonia (180 N).

Eläimen ampumiseen käytettävän nuolen kärjen on oltava sellainen, että asianmukainen osuma on heti tappava. Jos jousiasetta käytetään euroopanmajavan, kanadanmajavan tai metsäkauriin ampumiseen, nuolessa on käytettävä leikkaavaa kärkeä, jonka halkaisija on vähintään 22 millimetriä. Jos jousiasetta käytetään euroopanmajavan tai kanadanmajavan ampumiseen, nuoli on lisäksi kytkettävä siimalla jouseen. (15.3.2001/224)

Varsijousen käyttäminen metsästykseen on kielletty. (30.12.1996/1374)

21 §
Rauhoittamattomien eläinten ampumista koskevat säännökset

Kissan sekä rauhoittamattomien lintujen ampumiseen saa käyttää ampuma-asetta, joka täyttää 16 §:n 1 momentissa tai 17 §:ssä asetetut vaatimukset.

22 § (22.6.2005/440)
Hirvieläinten metsästyksessä käytettävät varusteet

Kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, hirven, valkohäntäpeuran ja metsäpeuran metsästyksessä metsästykseen osallistuvien on käytettävä selvästi näkyvää punaista tai oranssinpunaista päähinettä tai päähineen suojusta sekä väriltään samantapaista liiviä, takkia tai muuta vastaavaa vaatetta.

23 §
Metsästyksen johtajan tehtävät

Kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, hirven, valkohäntäpeuran ja metsäpeuran metsästyksen johtajan tulee:

1) suunnitella käytännön metsästystapahtumat;

2) antaa metsästykseen osallistuville tarvittavat määräykset metsästyksestä ja siinä noudatettavista turvallisuustoimenpiteistä; sekä

3) huolehtia, että pyyntiluvan ehtoja ja metsästystä koskevia säännöksiä noudatetaan.

(22.6.2005/440)

Metsästyksen johtajasta ja varajohtajasta on pyyntiluvan saajan ilmoitettava kirjallisesti ennen metsästyksen alkamista asianomaiselle riistanhoitoyhdistykselle.

24 § (27.11.1998/869)
Yleiset rauhoitusajat

Riistaeläimet ovat rauhoitettuja seuraavasti:

1) villikani, metsäjänis ja rusakko 1.3–31.8; (15.3.2001/224)

2) orava 1.2.–30.11;

3) euroopanmajava ja kanadanmajava 1.5.–19.8;

4) piisami 20.5.–30.9;

5) susi poronhoitoalueella 1.4.–30.9;

6) kärppä ja näätä 1.4.–31.10;

7) itämeren norppa 16.10–15.4 ja 1.6–31.8 sekä halli 1.1–15.4; (18.9.2003/812)

8) villisika 1.3.–31.5;

9) hirvi 16 päivästä joulukuuta syyskuun viimeistä lauantaita edeltävään päivään;

10) kuusipeura, saksanhirvi, japaninpeura, metsäpeura ja valkohäntäpeura 1 päivästä helmikuuta syyskuun viimeistä lauantaita edeltävään päivään; (21.12.2000/1206)

11) metsäkaurisuros 16.6–31.8 ja 1.2–15.5 sekä metsäkaurisnaaras ja saman vuoden vasa 1.2–31.8; (21.12.2000/1206)

12) mufloni 1.12.–31.8;

13) kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, heinäsorsa, tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, telkkä, nokikana, lehtokurppa sekä naarashaahka ja sen saman vuoden poikanen 1.1.–20.8. kello 12.00 saakka;

14) uroshaahka 1.1.–31.5;

15) alli, tukkakoskelo ja isokoskelo 1.1.–31.8;

16) riekko Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Pohjanmaan, Ruotsinkielisen Pohjanmaan, Keski-Suomen, Oulun, Kainuun ja Lapin riistanhoitopiirien alueella Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntia lukuunottamatta 1.11.–9.9. sekä Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa 1.4.–9.9. ja muualla maassa koko vuoden;

17) kiiruna Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa 1.4.–9.9. ja muualla maassa koko vuoden;

18) teeri ja pyy 1.11.–9.9;

19) metso 1.11.–9.9;

20) peltopyy 1.11.–9.9;

21) fasaani 1.3.–31.8; sekä

22) sepelkyyhky 1.11.–9.8.

Susi poronhoitoalueen ulkopuolella, karhu, saukko, ahma, ilves ja kirjohylje ovat aina rauhoitettuja.

25 § (15.3.2001/224)
Erityisiä rauhoitusaikoja

Tarhatun naalin, ketun, supikoiran, pesukarhun, mäyrän, hillerin, minkin ja rämemajavan naaras, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, on rauhoitettu 1.5–31.7. (19.7.2001/664)

Villisian, kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, metsäkauriin, hirven, valkohäntäpeuran, metsäpeuran ja muflonin naaras, jota vuotta nuorempi jälkeläinen seuraa, on aina rauhoitettu.

Maa- ja metsätalousministeriö voi metsästyslain 19 §:ssä ja 41 §:n 2 momentissa mainituista syistä myöntää poikkeuksia tässä asetuksessa säädettyihin rauhoitusaikoihin.

25 a § (15.3.2001/224)
Rauhoittamattomien lintujen rauhoitusaikoja

Rauhoittamattomat linnut ovat rauhoitettuja seuraavasti:

1) varis, harmaalokki, merilokki, kesykyyhky ja räkättirastas Oulun, Kainuun ja Lapin riistanhoitopiirien alueella 1.5–31.7, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirien alueella 1.4–31.7 ja muualla maassa 10.3–31.7; (19.7.2001/664)

2) harakka Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Oulun, Kainuun ja Lapin riistanhoitopiirien alueella 10.4–31.7 ja muualla maassa 1.4–31.7;

3) korppi poronhoitoalueella 10.4–31.7; sekä

4) harmaalokkikoloniat koko vuoden.

Jos vahingon estämiseksi on tarpeen eikä ole muuta tyydyttävää ratkaisua, riistanhoitopiiri voi antaa luvan tässä pykälässä säädetystä rauhoituksesta poikkeamiseen.

26 §
Piisamin ja majavan pesän rauhoitus

Piisamin ja majavan asuttua pesää ei saa rikkoa. Asuttuun pesään liittyvän padon tai muun rakennelman saa vahinkojen estämiseksi kuitenkin rikkoa 15.6–30.9. (19.7.2001/664)

Jos vahinkojen estämiseksi on tärkeää, riistanhoitopiiri voi antaa luvan padon tai rakennelman rikkomiseen muunakin kuin 1 momentissa tarkoitettuna aikana samoin kuin asutun pesän rikkomiseen 1.8.–31.8.

27 § (22.6.2005/440)
Riistaeläimen metsästys vahinkojen estämiseksi

Poiketen siitä, mitä 24 §:n 1 momentissa säädetään, saa metsästää:

1) kanadanmajavaa 1.6.–19.8;

2) villikania, rusakkoa ja metsäjänistä 1.3.–31.8;

3) kanadanhanhea ja merihanhea 1.6.–19.8;

4) sepelkyyhkyä 1.6.–9.8;

5) metsäkaurisurosta 16.6.–31.8. ja 1.2.–15.5. sekä metsäkaurisnaarasta ja -vasaa 1.2.–31.8.

Edellytyksenä 1 momentissa tarkoitetulle metsästykselle on, että metsästys on tärkeää momentissa mainittujen riistaeläinten viljelyksille tai metsätaloudelle aiheuttamien merkittävien vahinkojen estämiseksi. Metsästykseen on oltava 1 §:ssä tarkoitettu pyyntilupa.

Riistanhoitopiiri voi myöntää 2 momentissa tarkoitetun pyyntiluvan myös metsästyslain 38 §:n nojalla annetun kiellon tai rajoituksen aikana.

28 § (27.11.1998/869)
Poikkeus yleisistä rauhoitusajoista

Jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä metsästys haittaa suotuisan suojelutason säilyttämistä, voidaan 24 §:n 2 momentissa säädetyistä suden, karhun, saukon ja ilveksen yleisistä rauhoitusajoista poiketa:

1) luonnonvaraisen eläimistön tai kasviston säilyttämiseksi;

2) maataloudelle, metsätaloudelle, kalastukselle, eläintenpidolle tai muulle omaisuudelle aiheutuvan erityisen merkittävän vahingon estämiseksi;

3) kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle; sekä

4) tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen yksilöiden ottamiseksi.

(19.7.2001/664)

Edellä 1 momentissa mainituissa tarkoituksissa saa metsästää:

1) sutta poronhoitoalueen ulkopuolella 1.11.–31.3;

2) karhua, lukuun ottamatta vuotta nuorempaa karhun pentua sekä karhun naarasta, jota tällainen pentu seuraa, 20.8.–31.10;

3) saukkoa 1.11.–30.4; ja

4) ilvestä, lukuun ottamatta ilveksen naarasta, jota vuotta nuorempi pentu seuraa, 1.12.–28.2.

Edellä 2 momentissa tarkoitettuun metsästykseen on saatava pyyntilupa tai karhun metsästys poronhoitoalueella on suoritettava kiintiöiden puitteissa siten kuin 5 §:ssä säädetään. Pyyntilupien nojalla sallittavan saukon metsästyksen rajoittamisesta annetaan määräykset vuosittain.

29 § (27.11.1998/869)
Eräiden vesilintujen kevätmetsästys

Jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä metsästys haittaa suotuisan suojelutason säilyttämistä, saavat 24 §:n 1 momentissa säädetyistä yleisistä rauhoitusajoista poiketen Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Satakunnan riistanhoitopiirien alueella merialueeseen rajoittuvissa kunnissa vakituisesti asuvat henkilöt metsästää pieniä määriä allia sekä haahkan, telkän, tukkakoskelon ja isokoskelon uroksia 10.4.–21.5.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun metsästykseen on saatava 1 §:ssä tarkoitettu pyyntilupa. Pyyntilupa voidaan myöntää sellaiselle rekisteröidylle metsästysyhdistykselle, joka toimii sanotussa momentissa mainitulla merialueella. Pyyntiluvan myöntämisen edellytyksenä on, että yhdistys on järjestänyt riittävän riistanhoidon ja metsästyksen valvonnan. Pyyntiluvassa on määrättävä ampumapaikat ja ne muut alueet, joilla metsästystä saa harjoittaa.

30 §
Metsästyksen rajoittaminen

Jos riistanhoitopiiri metsästyslain 38 §:n nojalla rajoittaa riistaeläimen metsästämistä siten, että eläimen metsästys kielletään muulloin kuin tämän asetuksen 24 §:n 1 momentissa mainittuna rauhoitusaikana, on päätöksessä yksityiskohtaisesti perusteltava syyt, joihin päätös perustuu.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta kiellosta tai rajoituksesta riistanhoitopiirin on ilmoitettava vuosittain Metsästäjäin keskusjärjestön julkaisemassa valistuslehdessä.

31 § (27.11.1998/869)
Riistaeläinten kauppa

Suomessa metsästetyn kanadanhanhen, metsähanhen, heinätavin, allin, telkän, tukkakoskelon, isokoskelon, pyyn, teeren ja metson samoin kuin niiden tunnistettavien osien tai niistä valmistettujen tuotteiden kauppa on kielletty.

Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa säätelemällä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 täytäntöönpanosta säädetään luonnonsuojelulain (1096/1996) 44 §:ssä. (19.7.2001/664)

32 §
Korvaus koiran haltuunotosta

Metsästyslain 55 §:n 3 momentissa tarkoitettu korvaus koiran hoitamisesta määrätään siten, että se kattaa haltuunotetun koiran hoidosta aiheutuneet kustannukset täysimääräisesti. Tällaisina kustannuksina otetaan huomioon hoitamiseen käytetty työ, hoitamista varten hankitut tarvikkeet ja asianmukainen osuus hoitoon käytettyjen tilojen kustannuksista hoitoajalta.

33 §
Riistanhoitopiirien toiminta-alueet

Riistanhoitopiirien toiminta-alueet ovat seuraavat:

1) Uudenmaan riistanhoitopiiri: Uudenmaan lääni;

2) Varsinais-Suomen riistanhoitopiiri: Turun ja Porin lääni lukuun ottamatta Satakunnan riistanhoitopiirin aluetta;

3) Satakunnan riistanhoitopiiri: Kihniön, Karvian, Parkanon, Honkajoen, Merikarvian, Siikaisten, Pomarkun, Kankaanpään, Jämijärven, Ikaalisten, Viljakkalan, Hämeenkyrön, Suodenniemen, Lavian, Noormarkun, Porin, Ulvilan, Kullaan, Luvian, Nakkilan, Harjavallan, Kiikoisten, Mouhijärven, Vammalan, Äetsän, Kokemäen, Kiukaisten, Eurajoen, Rauman, Rauman maalaiskunnan, Lapin, Säkylän, Euran, Köyliön, Vampulan, Huittisten ja Punkalaitumen kunnat;

4) Etelä-Hämeen riistanhoitopiiri: Hämeen lääni lukuun ottamatta Pohjois-Hämeen ja Satakunnan riistanhoitopiirien aluetta;

5) Pohjois-Hämeen riistanhoitopiiri: Kurun, Virtain, Vilppulan, Ruoveden, Mäntän, Kuoreveden, Juupajoen, Oriveden, Längelmäen, Kuhmalahden, Sahalahden, Luopioisten, Pälkäneen, Kangasalan, Tampereen, Ylöjärven, Nokian, Pirkkalan, Vesilahden, Lempäälän, Viialan, Valkeakosken, Toijalan, Kylmäkosken ja Kuhmoisten kunnat;

6) Kymen riistanhoitopiiri: Kymen lääni

7) Etelä-Savon riistanhoitopiiri: Mikkelin lääni;

8) Pohjois-Savon riistanhoitopiiri: Kuopion lääni;

9) Pohjois-Karjalan riistanhoitopiiri: Pohjois Karjalan lääni;

10) Pohjanmaan riistanhoitopiiri: Vaasan lääni lukuunottamatta Ruotsinkielisen Pohjanmaan riistanhoitopiirin aluetta;

11) Ruotsinkielisen Pohjanmaan riistanhoitopiiri: Kokkolan, Kruunupyyn, Luodon, Pietarsaaren, Pietarsaaren maalaiskunnan, Uudenkaarlepyyn, Maksamaan, Oravaisten, Vöyrin, Mustasaaren, Vaasan, Maalahden, Korsnäsin, Närpiön, Kaskisten ja Kristiinankaupungin kunnat;

12) Keski-Suomen riistanhoitopiiri: Keski Suomen lääni Kuhmoisten kuntaa lukuun ottamatta;

13) Oulun riistanhoitopiiri: Oulun lääni lukuun ottamatta Kainuun riistanhoitopiirin aluetta;

14) Kainuun riistanhoitopiiri: Hyrynsalmen, Kajaanin, Kuhmon, Paltamon, Puolangan, Ristijärven, Sotkamon, Suomussalmen ja Vuolijoen kunnat; sekä

15) Lapin riistanhoitopiiri: Lapin lääni.

34 §
Riistanhoitoyhdistykseen kuuluminen

Jos metsästäjätutkinnon suorittanut henkilö haluaa liittyä sellaisen riistanhoitoyhdistyksen jäseneksi, jonka toiminta-alueeseen kuuluvassa kunnassa hänellä ei ole kotipaikkaa, tai hän ei halua kuulua jäsenenä mihinkään riistanhoitoyhdistykseen, hänen on ilmoitettava siitä kirjallisesti metsästäjärekisterin pitäjälle.

Riistanhoitoyhdistyksen jäsenyydestä tehdään merkintä metsästyskorttiin. Jos henkilö ei halua kuulua mihinkään riistanhoitoyhdistykseen, hänet merkitään metsästäjärekisteriin kotipaikkansa mukaan.

Jäsenyys kestää kerrallaan sen metsästysvuoden, jolta riistanhoitomaksu on suoritettu. Jäsenyys alkaa metsästysvuoden alusta, jos maksu on suoritettu ennen asianomaisen metsästysvuoden alkamista, ja muutoin maksun suorittamisajankohdasta. Jäsenyys lakkaa, jos riistanhoitomaksua ei makseta.

35 § (23.12.1999/1238)

35 § on kumottu A:lla 23.12.1999/1238.

36 §
Riistanhoitomaksuina kertyvien varojen käyttö ja niiden myöntäminen

Riistanhoitomaksuina kertyvistä varoista Metsästäjäin keskusjärjestölle, riistanhoitopiirille ja riistanhoitoyhdistykselle myönnetyt määrärahat käytetään metsästyslain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisten tehtävien suorittamiseen. Metsästäjäin keskusjärjestön on huolehdittava metsästäjäin ryhmävakuutuksen voimassa pitämisestä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut varat myöntää maa- ja metsätalousministeriö Metsästäjäin keskusjärjestön hakemuksesta. Hakemukseen on liitettävä Metsästäjäin keskusjärjestön ja riistanhoitopiirien talousarviot ja toimintasuunnitelmat sekä riistanhoitoyhdistysten osalta riistanhoitopiirin ehdotus yhdistyksille myönnettävien varojen määrästä.

Myönnetyt määrärahat maksaa maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus vuosineljänneksittäin ennakkona. Määrärahojen käytöstä on Metsästäjäin keskusjärjestön ja riistanhoitopiirin toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle selostus viimeistään maksamisvuotta seuraavan vuoden toukokuun 31 päivänä. Riistanhoitopiirin selostukseen on liitettävä riistanhoitoyhdistysten selostukset varojen käytöstä. (15.3.2001/224)

37 § (27.9.2001/820)
Maksujen periminen

Metsästäjäin keskusjärjestö, riistanhoitopiiri ja riistanhoitoyhdistys voivat periä suorittamistaan tehtävistä maksuja seuraavasti:

1) metsästyslain 21 §:ssä tarkoitetusta ampumakokeesta 7 euroa koekerralta;

2) metsästäjätutkinnosta 13 euroa koekerralta;

3) pyyntilupapäätöksen ja muun sellaisen lupapäätöksen antamisesta, joka metsästyslain tai tämän asetuksen nojalla kuuluu riistanhoitopiirille, 22 euroa; sekä

4) tilauksesta suorittamastaan muusta tehtävästä siitä aiheutuvia kustannuksia vastaavan maksun.

38 §
Metsästyslupa ulkomaalaiselle

Metsästyslain 46 §:n 3 momentissa tarkoitettu lupa voidaan myöntää ulkomaalaiselle, joka metsästää sanotussa momentissa tarkoitetulla alueella suomalaisen metsästäjän kanssa. Edellytyksenä on lisäksi, että asianomainen täyttää riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetun lain (616/93) 2 §:ssä säädetyt edellytykset.

39 § (15.3.2001/224)
Ilmoitus metsästysoikeuden haltijalle

Metsästyslain 83 §:n 5 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä metsästysoikeuden haltijalle suullisesti, puhelimitse tai muulla tavoin viimeistään seuraavana päivänä siitä, kun pyydystyksen kohteena ollut eläin on otettu haltuun. Jollei metsästysoikeuden haltijaa tavoiteta, ilmoitus on tehtävä poliisille, jolloin ampuja saa kahden vuorokauden kuluttua ilmoituksen jättämisestä pitää eläimen.

Jos metsästysoikeuden haltija ottaa metsästyslain 83 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa eläimen, katsotaan hänen käyttäneen ampujan sijasta sitä vastaavan pyyntiluvan.

40 § (22.6.2005/440)
Ilmoittaminen eläimen haavoittamisesta

Metsään haavoittuneena jääneestä villisiasta, sudesta, karhusta, ahmasta tai ilveksestä on viipymättä ilmoitettava lähimmälle poliisille.

41 §
Lupahakemus eräisiin riistanhoidollisiin toimenpiteisiin

Metsästyslain 40 §:ssä tarkoitettua lupaa on haettava kirjallisesti riistanhoitopiiriltä. Hakemuksessa on esitettävä ne syyt, joiden vuoksi lupaa haetaan, samoin kuin käytettävät pyyntimenetelmät. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että luvassa tarkoitetusta toimenpiteestä ei aiheudu merkittävää haittaa luonnonvaraisille riistaeläinkannoille.

Riistanhoitopiirin päätöksessä on mainittava, mitkä pyyntitavat luvan nojalla sallitaan ja kuinka monta eläintä hakija saa pyydystää tai ottaa.

Myönnetty lupa on voimassa vuoden kerrallaan, jollei lupapäätöksessä voimassaoloaikaa määrätä lyhyemmäksi.

42 §
Laittoman pyyntivälineen käsittely

Jos metsästyslain 81 §:n 2 momentissa tarkoitetun pyyntilaitteen omistaja tiedetään ja jos pyyntilaite vähäisin korjauksin voidaan muuttaa asetetut vaatimukset täyttäväksi pyyntilaitteeksi tai jos sen osilla on käyttöarvoa, pyyntilaite palautetaan omistajalle. Muussa tapauksessa pyyntilaite hävitetään.

Jos 1 momentin mukaisesti palautettu pyyntilaite uudestaan otetaan talteen metsästyslain 81 §:n nojalla, pyyntilaite hävitetään.

43 §
Metsästyskiellosta ilmoittaminen

Oikeusministeriön on lähetettävä ilmoitus metsästyskieltoon määräämisestä metsästäjärekisterin pitäjälle rekisteriin tehtävää merkintää varten. Lisäksi ilmoitus on lähetettävä kieltoon määrätyn henkilön kotipaikan poliisille.

44 §
Metsästyksenvartijan vakuutus

Metsästyslain 63 §:n 4 momentissa tarkoitettu metsästyksenvartija allekirjoittaa seuraavan vakuutuksen: ''Minä N.N. vakuutan kunnian ja omantunnon kautta, että minä uutterasti ja tunnollisesti, puolueettomasti ja ilman oman voiton tavoittelua parhaan ymmärrykseni ja taitoni mukaan täytän velvollisuuteni valvoa metsästystä ja riistanhoitoa niin etten mistään syystä toimessani edistä vääryyttä.''

Metsästyksenvartijalla tulee olla riistanhoitoyhdistyksen antama todistus tai tunnuskortti, joka on vaadittaessa esitettävä.

45 § (17.11.1995/1289)
Poromiehen oikeus metsästysaseen kuljettamiseen

Poliisipiirin päällikkö voi paliskunnan poroisännän esityksestä antaa poronhoitotyötä suorittavalle poromiehelle luvan kuljettaa moottorikäyttöisellä ajoneuvolla maastossa metsästyslain 35 §:n 3 momentin säännöksen estämättä sellaista metsästyskivääriä, jonka luodin osumaenergia täyttää tämän asetuksen 16 §:n 2 momentin 2 kohdassa säädetyt vaatimukset.

46 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1993.

47 §
Siirtymäsäännökset

Poiketen siitä, mitä 24 §:ssä säädetään, noudatetaan 1 päivästä elokuuta 1993 31 päivään maaliskuuta 1994 tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisia metsästysaikoja.

Milloin syytä siihen on, voi maa- ja metsätalousministeriö määrätä poikettavaksi 1 momentin mukaisista hirven metsästysajoista.

Edellä 36 §:n 3 momentissa säädetystä poiketen maksaa vuonna 1993 myönnetyt määrärahat riistanhoitopiireille ja riistanhoitoyhdistyksille asianomainen lääninhallitus, jolle myöskin on annettava selostus varojen käytöstä.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

31.1.1994/81 :

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1994.

17.11.1995/1289 :

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

8.12.1995/1400 :

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

30.12.1996/1374 :

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä tammikuuta 1997.

27.11.1998/869 :

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

23.12.1999/1238 :

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.

26.5.2000/479 :

Tämä asetus tulee voimaan 31 päivänä toukokuuta 2000.

21.12.2000/1206 :

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.

15.3.2001/224 :

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2001. Sen 1 § tulee kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä elokuuta 2001.

19.7.2001/664 :

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2001.

27.9.2001/820 :

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

18.9.2003/812 :

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2003.

22.6.2005/440 :

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2005.